Mitä musiikin oppiminen on?

Mielestäni musiikin oppimisen voi ajatella aivan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin aineen oppimisen. Läheisesti musiikin oppiminen on yhteydessä parhaiten ehkä kielten oppimisen kanssa, muodostaahan musiikkikin tavallaan useita erilaisia kieliä. Musiikin oppimiseen tarvitaan myös tiivistä vuorovaikutusta, aivan kuten kielten opetuksessakin.

Musiikin ajatellaan olevan erityislahjakkuus, johon vain harvat ja valitut kykenevät. En henkilökohtaisesti ole ajatuksen kanssa samaa mieltä. Jokainen ihminen on musikaalinen, sillä musikaalisuus kuuluu ihmisen perusluonteeseen. Sen takia musiikkia (kuten kaikkia muitakin taiteenlajeja) ilmenee kaikissa ihmiskulttuureissa. Osassa se on nykyisin pitkän koulutuksen päämäärä, osassa se taas on säilyttänyt sen aseman, joka sillä alkuaikoina ihmisellä on ollut.

Oppimisen aiheena musiikki on hyvin laaja. Siihen kuuluu totta kai jonkin tietyn instrumentin opiskelu, mutta se voi olla myös tutustumista opiskeltavan musiikkikulttuurin kulttuuriperintöön: teoriaan, historiaan, säveltäjiin yms. Koska oppimisen ala on laaja, sitä voidaan myös oppia hyvin monella tapaa. Oppijoina meitä on moneen veneeseen ja kaikki eivät opi samalla tavalla kuin sinä tai minä. Jollekin rytmiikan oppiminen on hyvin hankalaa, kun taas toiselle rytmidiktaatit eivät tuota lainkaan vaikeuksia. Toinen taas ei jaksa keskittyä sävelpuhtauden hinkkaamiseen, kun toisen kädet ovat kuin luotu tiettyä soitinta varten.

Olen surukseni huomannut musiikkiopintojeni aikana, kuinka pedagogisesti ammattitaidottomia soitonopettajat monesti ovat. Tämä johtuu paljolti siitä vallitsevasta ajatuksesta, että instrumentin soittotaidon opettamiseen riittää, että on tarpeeksi hyvä soittaja. Se ei kuitenkaan valitettavasti ole tarpeeksi. Se, että olet taitavan, soittimensa huipputaitajan opetuksessa, ei välttämättä anna sinulle yhtään mitään. Kokemus saattaa olla päinvastainen, jos oletkin oppilaana opettajalla, joka ei välttämättä ole soittimen käsittelytaidoiltaan yhtä virtuoottinen, mutta osaa opettaa ja selittää. Ja mikä tärkeintä, kykenee ruokkimaan oppilaidensa motivaatiota ja halua opiskella lisää.

Musiikin opiskelu liittyy usein vahvasti myös oppijan omaan persoonaan ja käsitykseen itsestään ihmisenä. Soitto-oppilas voi kokea itsensä huonoksi ihmiseksi epäonnistuessaan jonkin teoksen esityksessä. Kenties hän on itse luonut itselleen tämän kuvan, mutta usein opettaja on suurimmaksi osaksi vastuussa tällaisen ajattelutavan iskostamisesta oppilaisiinsa. Monesti pedagogisen ammattitaidon puuttuminen näkyy nimenomaan oppimattomuuden ymmärtämättömyytenä. Soitonopettajat eivät välttämättä osaa ottaa huomioon, miten paljon vaikkapa luki-häiriö saattaa vaikuttaa soiton opiskeluun, vaikka se ensi kuulemalta niin hassulta kuulostaakin. Tai ehkä opettaja osaa opettaa vain sillä tavalla, jolla hän on itse oppinut aikanaan. Tämäkään ei välttämättä ole kaikkien oppilaiden kohdalla nopein tie onneen, sillä jollekulle sen tyyppinen opetus saattaa olla enemmän haitaksi.

Musiikin oppimisessa opettaja pitää itsellään usein hyvin autoritaarisen aseman. Se, mitä opettaja sanoo, on laki, jota ei sovi kyseenalaistaa. Tällaista ilmiötä on havaittavissa jopa korkeakoulutasolla, vaikka monilla muilla aloilla siitä on jo luovuttu, ja yliopistossa jopa kannustetaan haastamaan luennoitsijat väitteineen. Koen musiikin opiskelun osittain siis hyvin passiivisena ja oman ajattelun unohtamiseen kannustavana.

Omalla kohdallani hyviä oppimiskokemuksia tulee enemmän mieleen peruskoulu- ja lukioajalta, jolloin sain osakseni monia hyviä ja kannustavia opettajia. Ala-asteen luokanopettajani oli maailman paras: olimme nimittäin hänen tähtiluokkansa ja saimme tuntea olevamme erityisiä. Opettaja panosti paljon oppimiseemme ja opettamiseemme. Kerran jopa jäimme opettajan kanssa pohtimaan muutamaa matematiikan tehtävää vanhempainillan jälkeen, kun en ollut niitä ymmärtänyt.

Parhaimmat soittokokemukseni ovat syntyneet harjoituskopissa, kun itse tajuaa harjoitellessa jonkin asian. Itselleni kaksoisäänien soittaminen aikanaan oli hyvin hankalaa, enkä ollut oikein käsittänyt, mitä puhdas kaksoisääni todellisuudessa tarkoittaa. Voi sitä onnenpäivää, kun sekstiasteikkoa soittaessa yhtäkkiä tulikin täysin puhdas suuri seksti ja tajusin, että tältä sen pitäisi aina kuulostaa. Tarpeeksi keskittynyt tila voi saada ihmeitä aikaan!