Minä alttoviuluopettajana

Ensimmäinen kertani opettajana, siitä on jo aikaa muutama vuosi. En oikeastaan ole varma, mikä on ensimmäinen varsinainen kosketukseni opetukseen, mutta yksi niistä ensimmäisistä tapahtui kesällä 2009. Olin Hollolassa musiikkileirillä yleishärönä ja sain myös kaksi viuluoppilasta: tytön ja pojan. Kokemus oli mielenkiintoinen, sillä pojalle olin tärkeänä miehen mallina muuten niin tyttövaltaisella leirillä (olin leirin ainoa miespuolinen jousisoitinopettaja!). Tytölle taas hyvää vastapainoa muuten niin ”dramaattiseen” elämään. Olin tuolloin jo vuoden opiskellut Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella, joten jokin haju opettamisesta oli. Mutta varsinaista opetuskokemusta observoinnin lisäksi ei juurikaan ollut. Hengissä siitä kuitenkin selvittiin, niin minä kuin oppilaanikin.

Oli mahtavaa huomata, kuinka yhdessä viikossa lapset oppivat niin paljon ja kehittyvät soitossa eteenpäin. Viikko ei ollut kuitenkaan yhtä ruusuilla tanssimista. Tyttöoppilaani veti yhtenä päivänä kansanmusiikkiryhmän harjoituksissa niin kovat pultit, että minut pyydettiin hätiin rauhoittamaan ja selvittämään tilannetta. Samaisen viikon aikana huomasi myös rajat. Koska en ollut kummankaan varsinainen soitonopettaja, en voinut kovin syvälle soittamiseen lasten kanssa upota. Opin kuitenkin, kuinka soitonopettajan työ ei ole pelkästään soittamisen opettamista vaan myös ihmisenä kasvattamista.

Metropolian opetusharjoittelut ja siellä opiskelun aikana minulla olleet yksityisoppilaat ovat jääneet paremmin mieleen. Asia on ollut niin sanotusti enemmän pinnalla. Kahden teini-ikäisen harjoitusoppilaan lisäksi olen säännöllisen epäsäännöllisesti pitänyt soittotunteja myös eräälle 30-vuotiaalle insinöörille. Voin hyvällä omalla tunnolla väittää kyseistä insinööriä vaikeammaksi kuin pikkulapsia, mutta toisaalta kyseiset soittotunnit ovat kehittäneet minua opettajana. Oppilas ei nimittäin ole niellyt kaikkea sanomaani pureksimatta. Olen joutunut insinööreille tyypilliseen tapaan johtamaan duuri- ja molliasteikkoja, ja perustelemaan tarkemmin pyytämäni asiat. Nuoremmat kun taas usein kiltisti kuuntelevat ja tekevät sen, mitä sanotaan. Olen varsin iloinen, että olen pystynyt ainakin tämän toisen harjoitusoppilaani kohdalla sytyttämään innostuksen soittamista kohtaan.

Opettajana uskon olevani kannustava ja positiivinen, ja toimivani koko persoonallani. Tähän asti saamani palaute on ollut hyvää, ja minulla on tunne, että oppilaani voivat sanoa minulle suoraan, mikäli eivät jostakin opetusmetodistani pidä. Käsityksiini opettajuudesta ovat vaikuttaneet varmasti kaikki elämäni varrella olleet opettajat. Olen kohdannut niin huonoja kuin hyviäkin opettajia, ja molemmat ovat jättäneet jälkensä. Mitä en halua toistaa omassa opetuksessa, mikä taas on ollut niin mahtavaa, että haluan omienkin oppilaideni sen kokevan. Olen kuitenkin huomannut joidenkin entisten soitonopettajieni vaikuttaneen hyvin salakavalasti omaan opetustapaani. Vaikka en haluaisi jatkaa heidän metodejaan, saan itseni tunnilla monesti kiinni toistamassa opettajan käyttämiä opetustapoja. Hyvä puoli kai kuitenkin on, että havahdun ja pystyn joskus jopa korjaamaan tilanteen.

Opettajuuteeni eivät enää pelkästään vaikuta elämässäni olleet opettajat, vaan myös kasvatustieteellinen ja pedagoginen ajattelu. Olen jo niin pitkään opiskellut kasvatustieteitä, että teoreettinen tietämys on osa opettajana olemistani. Ja olen siitä iloinen. Olen varsinkin Jyväskylässä opiskelessa oppinut ja saanut tietää sellaisia asioita, jotka ovat jo nyt, ja varmasti tulevat myös tulevaisuudessa auttamaan minua opettajantyössäni. Opettajaopinnoista olen löytänyt kärsivällisyyttä ja ymmärtämistä oppilaitani kohtaan.

Myös oman henkisen puolen ajattelu varmasti vaikuttaa opettamiseeni. Tykkään pohtia maailman menoa itsekseni. Olen joutunut myös pohtimaan omaa minuuttani ja suhdettani muuhun maailmaan, eikä se varmastikaan ole ollut huono asia. Mahtavat keskustelut Protu-leirillä, vastaväittäjänä toimiminen Nuorten filosofiatapahtumassa, musiikkiterapian opinnot. Uskon niiden kaikkien tukevan opettajuuttani, jos ne ovat tukeneet omaa kasvuani ihmisenä. Uskon, että kun olen sinut itseni kanssa, olen myös opettajana hyvä. Silloin voin toimia koko persoonallani.